Onneksi lapset sentään pitävät tässä arjessa kiinni. Kaksi ihanaa lasta, ruskeaa nappisilmää, jotka tuovat iloa äidin elämään ihan päivittäin. Vaikka täytyy sanoa, että olisin jo aikanani ratkaisun tehnyt, jos ei heitä olisi. Olisin lähtenyt etsimään itseäni jo aikaa sitten. Nyt on vastuussa muistakin, eikä voi vain ajatella itseään.

 Parasta mitä mies voi lapsilleen tehdä, on rakastaa heidän äitiään. Muutamalla sanalla koko totuus. Olen vakaasti sitä mieltä. että mieheni ei rakasta minua enää. Eihän sellainen ihminen, joka toisen henkisesti lyö lyttyyn, voi tehdä sitä rakkaudesta. Ei. Tai sitten se ei ole tervettä rakkautta. Mietin, koko ajan, mitä hänelle sanoisin. Miten saisin tämän kaiken purkaantumaan, millä sanoilla aloittaisin? Sanoisinko vain, että olen tullut siihen tulokseen, että sinä et rakasta minua enää. En kyllä tiedä, onko rakastanut koskaan. En ole kuullut sitä moniin vuosiin. Minä kaipaan sellaista. Minä tarvitsen sitä. Rakkautta. Hellyyttä. Tunnetta, että on hyväksytty ja haluttu. Kuivun kohta pois jos en saa sitä mitä kaipaan..